Syystuulen rymytessä ulkona ja repiessä oksia vanhoista omenapuista, tunnelma mökissä oli innostunut. Kaikki vanhat tapetit oli saatu poistettua - poikien avusta huolimatta - ja tulevan olohuoneen lattialla oli tapettimalleja ja kangasnäytteitä, sisustuslehtiä, fengshui-oppaita ja kaikkea muuta tarpeellista. Helen vertaili eri tapetteja, niiden kestävyyttä ja ennenkaikkea pestävyyttä. Kovin kalliita ei kannattaisi valita, lapsiperheen arki oli sen verran sottaista toisinaan. Pojille hän oli jo valinnut yksinkertaisen vihreän, alaosa tummempaa, hiukan kirjavan sävyistä, jossa sormenjäljet eivät ihan heti pistäisi silmään. Yläosaan tulisi vaaleamman vihreä, aavistuksen raidallinen. Ja jossain oli aivan ihastuttavaa leppäkerttuboordia, minne kummaan se nyt oli joutunut? Helen pohti ja nosteli lehtiä. "Hylly tänne on tuotava ensi tilassa, jotta saan lehteni ja kirjani suojaan noilta rasavilleiltä" Helen huokaisi Maxin sännätessä jostain keskelle lehtimylläkkää ja samantien jonnekin muualle. 

Makuuhuoneeseen tulisi sininen poutapilvikuvioinen tapetti yläosaan ja puujäljitelmätapetti alaosaan, hiukan puolipanelointia muistuttavaksi. Jokin boordi siihenkin pitäisi löytää, mutta sopivaa ei ollut vielä osunut silmiin. Lattiaksi tulisi luultavasti kokolattiamatto, se olisi mukavan lämmin jalan alla kylminäkin aamuina. Quentin oli antanut vaimolleen vapaat kädet ja oli itse keskittynyt taas töihinsä. "Valitse sinä, kun olet siinä osaavampi, kyllä minä sitten tapetoin" totesi Quentin.

Olohuoneeseen Helen oli löytänyt ihastuttavan kukikkaan tapetin ja puolipanelin seinän alaosaan. Parkettilattiasta Helen haaveili, mutta sen näkisi sitten, kun budjetti olisi tarkemmin selvillä. Eipä tässä kiire olisi, vanha asunto kelpaisi aivan hyvin vielä.

Keittiöön Helen haaveili vanhaa puu-uunia, missään nykyajan sähköuunissa ei saisi piiraista niin rapeita ja maukkaita. Seinät voisi maalata vaaleiksi ja lattiaksi tulisi laattalattia. Tiili vai klinkkeri, Helen pohti tuijotellen lehtikuvia. Vai ehkäpä kivilattia? "Voi tätä valinnan vaikeutta" hän huokaisi taas. "Taidanpa ottaa kupin teetä, ehkäpä se auttaa päätöksen teossa."  Helen kasasi enimmät lehdet pinoon ja lähti kaivamaan eväskorista termospulloa ja mukeja, voileipiä ja kakkua ja hedelmiä. "Tulkaahan pojatkin välipalalle, niin jaksatte sitten taas touhuta." Poikien tehtäväksi oli annettu parvekkeen kaidepuiden maalaus, vaikkakin hiukan Heleniä arvelutti pojat ja maali -yhdistelmä. "Kyllä se pesemällä lähtee"  huomautti Quentin. "Ja jos ei pesemällä niin ainakin kulumalla" hän nauroi ja pakeni paikalta, sillä vaimon kädessä ollut lehti näytti olevan valmiina lentoon.