Quentin sai yllättäen ennen joulua työtehtävän, joka vaati matkaa ulkomaille. Kestosta ei ollut tarkkaa tietoa, joten asiasta keskusteltuaan perhe pakkasi laukut ja lähti koko perheen voimin jouluksi Englantiin. Olihan siellä sukulaisia ja heidän luokseen perhe pääsikin majoittumaan. Pojat pääsivät pitkästä aikaa näkemään serkkujaankin, samoin Helen oli innoissaan veljensä tapaamisesta. Joulu oli perinteisesti vietetty suuremmalla joukolla, joskin vaihtevalla väkijoukolla.

Loppujen lopuksi matka venähti aina helmikuulle saakka ja niinpä yllätys oli takaisin tultua suuri, kun mökki olikin lumen peitossa. Ulkoremontti saisi odottaa lumien sulamista ja pakkasten lauhtumista. Mutta eipä se haitannut, sisällä oli kyllä työtä riittämiin.

Tapetit oli jo saatu seiniin ja lattiat olivat viime silausta vailla. Sen jälkeen siirryttäisiin keittiön ja kellarin pariin, Helen odotti jo malttamattomana keittiön valmistumista. Hän oli lopulta onnistunut löytämään sopivan hellan, mutta sitä ei tietenkään voinut toimittaa ennen huoneen valmistumista.

Syystuulen rymytessä ulkona ja repiessä oksia vanhoista omenapuista, tunnelma mökissä oli innostunut. Kaikki vanhat tapetit oli saatu poistettua - poikien avusta huolimatta - ja tulevan olohuoneen lattialla oli tapettimalleja ja kangasnäytteitä, sisustuslehtiä, fengshui-oppaita ja kaikkea muuta tarpeellista. Helen vertaili eri tapetteja, niiden kestävyyttä ja ennenkaikkea pestävyyttä. Kovin kalliita ei kannattaisi valita, lapsiperheen arki oli sen verran sottaista toisinaan. Pojille hän oli jo valinnut yksinkertaisen vihreän, alaosa tummempaa, hiukan kirjavan sävyistä, jossa sormenjäljet eivät ihan heti pistäisi silmään. Yläosaan tulisi vaaleamman vihreä, aavistuksen raidallinen. Ja jossain oli aivan ihastuttavaa leppäkerttuboordia, minne kummaan se nyt oli joutunut? Helen pohti ja nosteli lehtiä. "Hylly tänne on tuotava ensi tilassa, jotta saan lehteni ja kirjani suojaan noilta rasavilleiltä" Helen huokaisi Maxin sännätessä jostain keskelle lehtimylläkkää ja samantien jonnekin muualle. 

Makuuhuoneeseen tulisi sininen poutapilvikuvioinen tapetti yläosaan ja puujäljitelmätapetti alaosaan, hiukan puolipanelointia muistuttavaksi. Jokin boordi siihenkin pitäisi löytää, mutta sopivaa ei ollut vielä osunut silmiin. Lattiaksi tulisi luultavasti kokolattiamatto, se olisi mukavan lämmin jalan alla kylminäkin aamuina. Quentin oli antanut vaimolleen vapaat kädet ja oli itse keskittynyt taas töihinsä. "Valitse sinä, kun olet siinä osaavampi, kyllä minä sitten tapetoin" totesi Quentin.

Olohuoneeseen Helen oli löytänyt ihastuttavan kukikkaan tapetin ja puolipanelin seinän alaosaan. Parkettilattiasta Helen haaveili, mutta sen näkisi sitten, kun budjetti olisi tarkemmin selvillä. Eipä tässä kiire olisi, vanha asunto kelpaisi aivan hyvin vielä.

Keittiöön Helen haaveili vanhaa puu-uunia, missään nykyajan sähköuunissa ei saisi piiraista niin rapeita ja maukkaita. Seinät voisi maalata vaaleiksi ja lattiaksi tulisi laattalattia. Tiili vai klinkkeri, Helen pohti tuijotellen lehtikuvia. Vai ehkäpä kivilattia? "Voi tätä valinnan vaikeutta" hän huokaisi taas. "Taidanpa ottaa kupin teetä, ehkäpä se auttaa päätöksen teossa."  Helen kasasi enimmät lehdet pinoon ja lähti kaivamaan eväskorista termospulloa ja mukeja, voileipiä ja kakkua ja hedelmiä. "Tulkaahan pojatkin välipalalle, niin jaksatte sitten taas touhuta." Poikien tehtäväksi oli annettu parvekkeen kaidepuiden maalaus, vaikkakin hiukan Heleniä arvelutti pojat ja maali -yhdistelmä. "Kyllä se pesemällä lähtee"  huomautti Quentin. "Ja jos ei pesemällä niin ainakin kulumalla" hän nauroi ja pakeni paikalta, sillä vaimon kädessä ollut lehti näytti olevan valmiina lentoon.

Isä, Quentin Pecket työskentelee ison firman palveluksessa ja työn perässä tulivat tänne Suomeen.

Helen Pecket, äiti ja kotirouva. Pitää mielellään kahvikutsuja ystäville, rakastaa leipomista ja kaikenlaista kotiin liittyvää puuhailua. Nyt lasten kasvettua, on mieleen jo hiipinyt työelämään paluukin. Kuka tietää mihin Helen vielä päätyy.

Veljekset Thomas ja Maxwell. Thomas on veljeksistä vanhempi ja rauhallisempi, mutta villikkoveljensä innostamana ajautuu hänkin välillä kyseenalaisiin touhuihin. Epäilemättä näistäkin seikkailuista vielä kuullaan.

Myytävänä: nelikerroksinen harjakattotalo, parveke,  pieni puutarha. Näppärä pohjaratkaisu, remonttitaitoiselle.  Ilmoitus osui hiiriherra Quentin Pecketin silmiin eräänä sunnuntaiaamuna. Hän hihkaisi vaimolleen Helenille, joka ihastui väittömästi tuohon keltaiseen pieneen mökkiin. Mökkiä lähdettiin heti katsomaan koko perheen voimin. 

Talo oli ollut autiona useamman vuoden, joten se todella näytti ränsistyneeltä, mutta silti siinä oli Sitä Jotain. Pienihän se oli, mutta kelpaisi ainakin toistaiseksi. Vinttikerrokseen saisi pojille, 10-vuotiaalle Maxwellille ja 13-vuotiaalle Thomasille huoneen. Keskikerrokseen tulisi vanhempien makuuhuone, sen alle olohuone ja alakerrassa olisi juuri sopiva tila viehättävälle keittiölle. Ystävien avustuksella korkeasta alakerrasta saataisiin varmasti erotettua kellaritilat, haaveili Helen. Parvekkeen kaide oli poissa, mutta Helen näki jo silmissään kukkalaatikot, rottinkikalusteet, kesäaamuisin ulkona nautittavat aamiaiset...  Pojatkin vilistivät innoissaan pitkin pihaa, joka oli pahasti rikkaruohojen valtaama.

"Mitä sanot?" kysyi Quentin vaimoltaan hymyillen. Vastauksen saattoi nähdä tämän kasvoilta, ja olihan omasta mökistä ollut puhetta jo pitkään. Säästöjäkin oli kertynyt sen verran, että haaveesta tulisi vihdoin totta. "Muutetaanko me tänne? Koska? Minne meidän huone tulee?" hihkui Max tohkeissaan. Pojat olivat jo ennättäneet tutkia mökin läpikotaisin, kuuntelematta äitinsä varoituksia lahoista lattialaudoista, rikkinäisistä portaista tai mistään. Jopa Thomas, joka yleensä oli rauhallisempi veljeksistä oli innoissaan. "Vinttihuone on teidän poikien valtakuntaa. Alkakaahan suunnitella millaiset tapetit haluatte" nauroi isä-Quentin. "Mutta älkäähän hoppuilko, ei tänne vielä vähään aikaan päästä muuttamaan. ensin pitää korjata lattiat ja portaat, tapetoida seinät ja vaikka mitä." "Minä autan, minä haluan maalata!" huusi pikku-Max juostessaan taas jonnekin.

Rotankolo alkuvaiheessa, vähän maalia jo pinnassa. Alin kerros on irrallaan, se on tarkoitus kiinnittää tuohon yläosaan. Jotenkin... Alakerta olisi myös tarkoitus jakaa kahtia eli yksi lattiataso lisää. Vasemman reunan uloke on se tuleva parveke. Ja portaat sitten? Nehän tietysti menevät tuolla takana olevassa porraskuilussa. Ihan tosi! Huoneisiin täytyy siis tehdä valeovet. Oikeat portaat veisivät turhaa huonetilaa.